keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Alli - tuo ihmeellinen laihdutuslääke! Toimiiko se?

Tämän päivän Mediuutiset kertoo, että Alli laihdutuslääkkeet viedään käsistä!
Olen joskus aiemminkin törmännyt tähän Alliin mutten tunne tai tiedä ketään joka olisi näillä pillereillä laihtunut.
Onko laihdutuspilleri oikeasti löytynyt?
Tunnetko tai tiedätkö jonkun joka on vain Alli piltsuja napsimalla laihtunut?

tyhjyyden kokemisen olotila...

Viime päivinä olen tapellut moneen otteeseen bloggeria vastaan.

Tämän blogin alkuperäinen pohja oli kiva muttei käytännössä kovin toimiva. Keksin vaihtaa uuteen, Elegian kuvittamaan. Ennen kuin uuden ulkoasun voi vaihtaa piti vanha pohja vaihtaa Minimaksi.

Se onnistui ok mutta tietyt asetukset, jotka oli pielessä jo ensimmäisessä pohjassa, eivät lähteneetkään vaikka tein mitä vippaskonsteja. Aina ne vaan pysyi vaikka riisuin blogista kaikki muut pois paitsi postaukset ja kommentit.

Tänä aamuna päätin vaihtaa koko blogin uuteen osoitteeseen ja valmiiksi Miniman pohjalla.

Kaikki sujui paremmin ja nopeammin kuin uskalsin toivoa! Nyt siis täällä – uudessa osoitteessa, tervetuloa!

Eilen oli monta hommaa ja sen lisäksi taistelin bloggerin kanssa.

Kun päivä oli pulkassa menin tuonne pihalle istumaan.

Sitten se iski.

Tyhjyyden olotila. Tunsin olevani aivan tyhjä.

Koin olevani siinä hetkessä täysin yksin tässä maailmassa.

Hetken mietin kuinka vähäpätöinen yksi ihminen tällä telluksella on.

(EI, ei mitään itsetuhoamisen ajatuksia vaan ihmettelyn ajatuksia!)

Kun toimii intensiivisesti, innolla ja täydellä intohimolla katoaa ajan taju, ei syö. Tekeminen vie niin totaalisesti mennessään.

Kun tuo toiminta päättyy tulee tyhjyys.

Enää ei ole mitään tekemistä. Kaikki on siltä erää tehty.

Tässäkö se valtava tekemisen määrä ja toiminta sitten oli, tässäkö se todellakin oli. Tyhjyys. Piste.

Koetko sinä tyhjyyden olotiloja?

Sellaisia hetkiä, jolloin sinä et ole kuin yksin pieni sinä ja maailma onkin valtava ja jossain kaukana?

Ja sitten tuo hetki on hävinnyt kun puhelin soi...tai... Tyhjyyden olotila meni jo!

maanantai 27. heinäkuuta 2009

apua, toi on varmaan homo! onks x lesbo vai, kauheeta!

Tätä postausta olen veivannut vaikka kuinka koska tekstiä vaan tuli ja tuli! Riisuin ja riisuin...

Minulla on paljon niin lesboja kuin homoja ystävinä ja tuttavina.

En ole koskaan arvottanut heitä heidän seksuaalisen suuntauksensa perusteella vaan minkälaisia he ovat ihmisinä.

Tabu-postauksen kommentissa Annie kirjoittaa näin:

“Ja sitten on tietysti seksuaalisuus. Jos seksuaalisuutesi on vähänkin poikkeavaa tai rohkeampaa, niin on parempi pitää suu kiinni, koska tututkin ihmisetkin voivat osoittautua yllättävän konservatiivisiksi.”

Wikipedian sanoo seksuaalisuudesta mm. näin:

"Seksuaalisuus tarkoittaa eläinlajien psykofyysissosiaalista kokemusta, joka määrittelee yksilön tavan osoittaa kiintymystä toista yksilöä kohtaan ja toisaalta tapaa kokea mielihyvää suhteessa toiseen yksilöön."

"Seksuaalinen suuntautuminen eli seksuaalinen orientaatio pitää sisällää yksilön seksuaalisen vietin ja seksuaalisen käyttäytymisen kohdistumisen tavallisesti joko vastakkaiseen sukupuoleen (heteroseksuaalisuus), samaan sukupuoleen (homoseksuaalisuus) tai molempiin (biseksuaalisuus). Seksuaalinen mieltymys voi harvinaisemmissa tapauksissa kohdistua myös muun muassa esineisiin (fetisismi) tai eläimiin (zoofilia)."

ja seksuaalisuuden kehittymisestä mm. näin:

"Ihmisen seksuaalinen kehittyminen alkaa jo syntymästä, jolloin hedelmöitymishetkellä määräytynyt sukupuoli alkaa ohjata kehitystä koko elämänkaaren ajan."

En ole koskaan ymmärtänyt sitä minkä takia toisten ihmisten erilainen seksuaalinen suuntaus on haitta itselle...

Jos naapurissa asuu homo- tai lesbopari, niin MIKÄ siinä häiritsee muita ihmisiä?

Miksi ihmisen pitää elää kaapissa, salata ja piilotella sitä ettei ole hetero?

Jos työpaikalla, harrastuksissa, baarissa jne. selviää X:n olevan homo, niin mitä sitten?

Miksi työnantaja ei voisi sietää sitä, että yhteisössä on homoja, lesboja jne.?

Miksei homo/lesbopari ole tasavertainen heteroparin kanssa?

Miksi sillä on mitään merkitystä minkälaista seksielämää pari kuin pari harrastaa?

Onko heteroilla stereotyyppinen MIELIKUVA homoista, lesboista?

”Kaikki” homot ovat sellaisia tai ”kaikki” lesbot ovat tuollaisia.

Millä perusteella, mistä mielikuvat ovat syntyneet?

Eihän heterotkaan ole ”kaikki samanlaisia”.

Eikö tärkeintä ole se, millainen joku IHMINEN on kuin se, miten ja kenen kanssa hän harrastaa seksiä? Minun mielestäni on!

Annien kommentin kohta ”rohkeampaa” tarkoittanee sitä, että hän on kertonut ”rohkeammasta” kuin peruslähetyssaarnajameiningistä jollekin, joka on ollut sitten äimän käkenä, että mitäs tuo nyt sitten on, voi kauheeta...vai mitä Annie?

torstai 23. heinäkuuta 2009

mummut juo, nuoret dokaa, bloggaajat tissuttelee - VIINA! siitä ja sen kiroista tänään...

Ennen kuin mennään itse asiaan eli viinaan*, niin katsotaan mitä wikipedia sanoo sanoista

Tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piirin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään.

Tabujen kehittymisessä on yleensä kolme tasoa: I Asioista vaietaan ylimalkaan. II Asioista käydään ”kevyttä saunakeskustelua”, mutta se ei johda mihinkään. III Asian esille ottoa vastustetaan voimakkaasti.

Stigma- eli polttomerkki-ilmiö on negatiivista yleistystä ensivaikutelman perusteella. Esimerkiksi henkilöstä, joka ei miellytä silmää, luodaan stigma-ilmiö, eli oletetaan henkilön olevan muiltakin piirteiltään negatiivinen. Henkilö voi alkaa reagoida ympäristöä kohtaa odotusten mukaisesti. Stigma-ilmiön vastakohta on halo- eli sädekehäilmiö.

ALKOHOLI, voi kuningas alkoholi...
Nyt ei keskustella siitä miten MUUT juo tai ei juo, vaan siitä MITEN SINÄ ITSE JUOT! tai miten perheessäsi juodaan ja miten se vaikuttaa sinuun!
Voimme vatvoa tätäkin asiaa miten 'MUUT sitä ja tätä' (paitsi ne jotka eivät juo ollenkaan, tietysti!)
mutta tällä kertaa haluaisin kuulla
OMAKOHTAISIA tunnustuksia, tarinoita, sattumuksia, mokia, raitistumisia, sortumisia jne.
Aloitan itsestäni.
En ole koskaan sylkenyt lasiin.
Olen kokenut alkoholin vaikutuksessa kaikenlaista, kivaa ja ei niin kivaa.
Olen juonut humalahakuisesti ja tissutellut...
Olen kokenut alkoholista seuraavan masiksen tai ahdistuksen kun kaikki oli päin h....ä eikä mikään ollut ainakaan minun syyni.
Olen ollut krapulassa töissä mutta nuorena jaksoi. Töitä en koskaan ole viinan takia jättänyt tekemättä, se täytyy tässä mainita. En myöskään jättänyt lapsia heitteille!
Nyt jo vuosia sitten tajusin ettei kaikki ole ihan hyvin. Mitä enemmän tein itsetutkiskelua sitä selkeämmin tajusin, että moniin "tuntemuksiin" tai olotiloihin sopi se, mitä alkoholin haitoista oli kirjoitettu. Mutta eihän se ollut miellyttävää luettavaa...
Pikku hiljaa myönnyin... Aloin seurata itseäni. Seuraan edelleen.
Pidän itsestäni nykyään paljon enemmän kuin ennen!
En ole enää niin vietävissä kuin ennen. En halua altistua tilanteisiin joissa humalajuominen on ainoa päämäärä. (no ei niitä ole viime vuosina pahemmin ollutkaan!)
Tänä päivänä juon kuitenkin melkein päivittäin.
Hienosti sitä sanottaisiin "aperitiivien nauttimiseksi".
Yleensä ennen kuin mieheni kanssa nautimme illallisen (juu, syömme yhdessä pöydän ääressä itse tehtyä kotiruokaa!) otamme tuolla pihalla yleensä drinksun tai kaksi ennen ruokaa. That's it!
Mutta jos lukee tietoa, niin tuohan aivan liikaa!
Joskus emme juo lainkaan mutta joskus viikonloppuisin juomme myös viiniä. Autch!
Humalassa olemme tosi harvoin. Kun on menneisyydessä ollut tarpeeksi usein nyt ei enää tarvitse! Eikä edes halua - paitsi tosi, tosi harvoin hyvässä seurassa!
Moni bloggaaja kertoo kirjoittaessaan juovansa samalla viiniä.
Kuinka paljon SINÄ juot alkoholia?
Onko ihan sama mitä juo, alkoholi on alkoholia? siis onko eri asia jos juo tuopin kaljaa tai vetää snapsin? jos, niin mikä ero?
Onko viina sinulle ongelma? jos, oletko hakenut apua? saanut? mistä? miten tänään voit?
Kuinka paljon alkoholia on liikaa SINULLE? miksi?
Onko lähipiirissäsi alkoholiongelmaisia? miten pärjäät heidän kanssaan? jaksatko?
* tuolla sanalla viina tarkoitan alkoholia yleisesti, viina on helpompi kirjoittaa ja kuulostaa voimakkaammalta...

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

rintasyövästä puhuminen on tabu...

...ja ainakin jenkeissä se tuntuu olevan kantajansa stigma.
Mutta jos tabun leimaa ei suostu räväyttämään maailmalle auki, ei mikään ikinä muutu.
Eikä varsinkaan kanssakulkijoidemme suhtautuminen.
Aion omalta osaltani edistää rintasyövästä puhumista. Ja eturauhassyövästä. Ja kaikesta sellaisesta josta tunnen tarvetta revitellä juuri tässä blogissa...
Tiesittekö, että Suomessa eturauhassyöpä miehillä on yhtä yleinen kuin naisilla rintasyöpä?
Kuinka monella sinun tuttavapiirissäsi on jokin syöpä?
Saako siitä puhua vai haluaako kantaja vaientaa sairauden olemassaolon? Miksi?molempiin vaihtoehtoihin...
Tässä faktaa taustaksi...
Rintasyöpä on ollut suomalaisten naisten yleisin syöpätauti 1960-luvulta lähtien. Syövän esiintyvyys on alhainen alle 30-vuotiailla ja alkaa kasvaa 45. ikävuoden jälkeen. Vuonna 2005 rintasyöpään sairastui Suomessa noin 4000 naista. Vaikka uusien rintasyöpien määrä Suomessa on viimeisten vuosikymmenten aikana moninkertaistunut, on rintasyöpä-kuolleisuudessa tapahtunut vain vähäistä kasvua. Noin yhdeksän kymmenestä rintasyöpään sairastuneesta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Korkean elossaolovun katsotaan johtuvan tehokkaista syöpähoidoista ja varhaisessa vaiheessa tehdyistä syöpädiagnooseista.
Yllä oleva teksti on Suomen Syöpärekisterin sivulta kopsattu...
Eli hopi, hop, kaikki jotka saatte kutsun seuloontaan - tervemenoa!