sunnuntai 30. elokuuta 2009

sanat ja niiden tulkinta...toistemme kohtaaminen ja kohtelu...missä on naisille kohteliaat suomalaiset miehet?

Olen mielenkiinnolla seurannut suomalaista mediaa täällä ollessani. (Vielä noin 3 viikkoa aikaa.)
Yksi piirre joka hyökkää silmiin ja korviin on sanojen tulkinta.
Ja taas kerran pääni on pyörällä enemmän kysymyksistä kuin tiedosta.
Ymmärrän kuinka jokainen ihminen tulkitsee sanoja (ja maailmaa, omaa totuuttaan jne.) oman elämänhistoriansa pohjalta.
Mutta miksi 'jokaisesta' asiasta on jotenkin kovin vaikea olla yhtä mieltä vaikka maalaisjärjellä jokainen tajuaa ja sen pohjalta voisi viedä asioita eteen päin, todelliseen toimintaan?
'Kaikesta' riittää sanahelinää, asetetaan mieletön määrä työ/tutkimus ym. ryhmiä, niillä saadaan aikalisä jonka aikana mitään ei tapahdu ja itse asia hautautuu...jälleen kerran...
Ihan kuin kaikesta pitäisi vielä vähän vääntää kättä tai ainakin paremmaksi kuin toinen.
Olemme ihmisinä asettuneet toistemme vihollisiksi.
Poliitikot taistelevat toisiaan vastaan saadakseen mielipiteistään hyväksyntää kansalta.
Ja me pienet kansalaiset menemme ihan sekaisin kun mietimme ketä pitäisi uskoa.
Eikö tärkeintä olisi kaikkien yhteinen hyvä eikä likainen peli aina jonkun toisen kustannuksella! Juu, olen naiivi...mutta ainahan voi toivoa!
Minä sanon bussikuskille aina huomenta tai päivää - sanotko sinä?
Huomaan kuinka tässä maassa ei arvosteta niitä jotka tekevät oikeasti arvokasta duunia joka päivä jotta tämä yhteiskunta pyörii.
KIITOS on yksi sana jota kuulen aivan liian harvoin! Toinen on anteeksi. "Oho" ei ole sama kuin anteeksi...
Miehet (stereotyyppisesti yleistäen, myös poikkeuksista kokemusta!) ovat tylyjä, kiilaavat eivätkä ole kohteliaita naisia kohtaan. Oven avaamisesta tai ensin sisään/ulospäästämisestä puhumattakaan!
Onko niin ettei miehen tarvitse huomioida naista tasa-arvoon perustuen esim. avaamalla ovi, antaa naisen mennä edellä jossain tilanteessa, auttaa takki päälle/pois, tarjota apua jos selvästi huomaa naisen olevan pulassa esim. jonkun painavan kantamuksen kanssa? Siis ihan oma-aloitteisesti, omasta tahdosta tehdä hyvää?
Mistä hotellissa tunnistaa ulkomaalaisen? Hän vastaa kun sanon 'morning' mutta kun suomalaiselle sanoo 'huomenta' hän ei tiedä mihin katsoisi tai mitä tekisi, suurin osa menee korvat luimussa ohi! (onneksi tuossakin on poikkeuksia!)
Olen seurannut yhtä blogikeskustelua mielenkiinnolla.
Alkuun kaikki meni sujuvasti hyvässä yhteisymmärryksessä.
Sitten tuli, minun mielestäni, sanojen väärin tulkinta. Tuo tulkinta johti hämmennykseen ja selittelyyn.
Olen itse syyllistynyt selittelyyn komenttieni jälkeen. Joskus kirjoitan niin innoissani etten välttämättä keskity kybällä. Silloin saatan kirjoittaa epäselvästi tai -tarkasti, että toinen ymmärtää tarkoitukseni ihan väärin. Tuolloin lähetän jatkoviestin jolla yritän selvittää ajatuksiani eli viestiäni.
Törmäättekö usein muiden sanoihin jotka tulkitsette 'väärin' tai toisin miten kirjoittaja oli tarkoittanut?
Tai kirjoitatteko itse joskus postauksia/kommentteja joita joudutte korjaamaan tai selittelemään?

torstai 27. elokuuta 2009

Hei, haluatko lainaa melkein 100% vuosikorolla?!

Veronpalautus talvella mutta rahantarve juuri nyt -
ota edullinen verolaina, korko vain vajaat 100%!!!
Huomasin yhtenä päivänä tuon mainoksen bussipysäkillä ja mieleeni tuli, että verohallinto myöntäisi lainoja....en juuri tuolloin kiinnittänyt asiaan enempää huomioita, kuin tuon ihmettelyn.
Mutta kun sain iltapäivälehden käsiini tajusin, että kyse on pikavippityyppisestä lainasta.
Täytät lomakkeen jolla saat nyt lainaa palautusta vastaavan summan ja hei, millä korolla! ja veronpalautus menee suoraan lainaavan firman tilille. Kätevää! (huom! kirjoitus on sarkastinen, ettei kukaan vaan lue ja tulkitse tätä kuin Halla-ahon sarkastisesti provosoivaa tekstiä josta hän oli alkuviikosta oikeudessa!)
Uutisia aiheesta täällä ja täällä
Lainaa myöntävän firman lomake täällä
*
Onhan se hienoa, että rahaa saa helposti lainaksi jos siihen on yllättävä ja pakollinen tarve juuri nyt.
Mutta kyllä tämä on ihmisen hädän kustannuksella tehtävää härskiä bisnestä!
Vai mitä mieltä te olette?
Lainanantaja väittää, että heidän värimaailmansa valinta on sattuma!
Ettäs kehtaavat.
Tuossa bisneksessä kaikki on suunniteltu todella tarkkaan!
Ja taas kerran uhreina ovat ne,
joilla taloudellinen ahdinko taitaa olla jo muutenkin musertava.
Ei kai ihminen muuten maksaisi melkein 100% vuosikorkoa!?

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Varauduthan vanhuuteesi ajoissa!

Oheinen Hesarin (15.8.09) yleisönosaston kirjoitus ravisteli...
Jälleen kerran mieleen herää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia
ONKO TODELLISUUS KUTEN KIRJOITUKSESTA SAA MIELIKUVAN?
nimim. Uupunut omaishoitaja antaa konkreettisia esimerkkejä...
Karmaisevia esimerkkejä!
Mm. kuinka jokaisen meistä tulisi varautua ekonomin taidoilla varustetulla edunvalvojalla,
tarpeeksi isolla läjällä kelpaavia passikuvia jotta pankissa ei käy hassusti jos henkkari onkin vanhentunut vaikka sinut tunnetaan hyvin koska olet vuosikymmeniä ollut kyseisen konttorin asiakas,
kukaan ei hoida sinua hammaslääkäriin, fysikaaliseen tai kampaajalle - kaikkia näitä ja muita mahdollisia hoitoja varten tarvitaan kuljetusta tai muunlaista apua...
tai siis hoitaa jos on joku joka hoitaa hoidettavaksi!
KELA muka muistuttaa maksukatoista eikä sitten kuitenkaan muistuta (19.8.09 HS yleisönosastossa oli jatkokommentti yllä olevaan kirjoitukseen)
jne.
jne.
Herää miljoona kysymystä:
olemme saaneet tasa-arvotyön myötä liutapäin naisia niin kansanedustajiksi, sossuun ja muihin virastoihin ihan hyviin asemiin töihin,
miksi edelleen kipuillaan KÄYTÄNNÖN ongelmien kanssa hoitaa järkevästi vanhustyötä vaikka naisia on liutapäin päättävissä asemissa?
Viekö byrokratia voimavarat hoitaa asioita järkevästi? vai viekö arjen puurtaminen mehut ettei käytännöllisten ratkaisuiden puolesta enää kukaan jaksa taistella vaan hommia tehdään leipätyönä sen kummemmin asioita eteen päin viemättä kun leipä irtoaa helpommallakin?
sitä ja tätä seteliä sinne tai tänne ja aikaan saadaan hirveä soppa.
Seteli - jos sen arvo on "tietty", niin eikö ole ihan sama jos IKÄIHMINEN käyttää sen liikkumiseen/syömiseen/jalka tm. hoitoon?
Mitä väliä sillä on mihin yksi paperin pala käytetään?
Eikö tarkoitus ole tuottaa hyvää ihmiselle joka on jo tehnyt kaiken voitavansa tämän yhteiskunnan eteen?
Miten jaksaa ja kestää työpäivän ohella hoitaa omien vanhempiaan ja heidän asioitaan kun pelisäännöt on aivan sekaisin ja kaikesta pitäisi olla tietoa, että osaa anoa ja hakea sitä sun tätä etuutta josta jää paitsi jos ei tiedä ja osaa anoa ja hakea?
Kuka on AIDOSTI kiinnostunut tulevasta eläköityvästä massasta (siis muut kuin hyötyä tavoittelevat tahot!)?

maanantai 10. elokuuta 2009

matkustustauko...

Matkustan huomenna tiistaina Helsinkiin.
Seuraava blogipostaus tullee loppuviikosta ja
aiheesta joka silloin on Suomessa tapetilla!
Siihen asti voitte kommentoida aiempia postauksia.
elokuun kuu 9.8.2009 klo 22:17 Kairo, Egypti
Mukavaa viikkoa kaikille!

torstai 6. elokuuta 2009

Sosiaalinen paine...yksilö vs. ryhmä * kuvitteellinen tilanne - mitä sinä tekisit jos olisit Maija tai Kalle?

Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan kun luin ANUN kommentin 5.8.09.

Sosiaalinen paine on valtava, on kyse sitten pienen ihmisen kouluyhteisöstä, opiskelijoiden ryhmistä tai työ/harrastus/illanistuijais/ jne. ryhmästä.

Jos et ole ’samanlainen’ kuin me olet uhka, sinua pitää varoa, pitää silmällä.

Jos et ole ‘kuin me’ olet meitä vastaan, sinua pitää kytätä, jopa huomautella ja 'ojentaa'.

ME on enemmän kuin yksi.

Kuvitellaan tilanne.

5 naista baarissa. Huom! Tämä voi olla myös miesporukka! Maija on vaan vaikkapa Kalle!

Jokainen on yksilö mutta heitä yhdistää esim. sama työpaikka eli ovat nyt baarissa ryhmä tai joukko eli ME.

Tuo ryhmä ei ole ystäväporukka vaan toiset saattaavat tuntea toisensa paremmin kuin toiset eli sekalainen seurakunta vaikka heitä työpaikka yhdistääkin. Kaikki ovat tyytyväisiä kun työpäivä on ohi, saa rentoutua ja jutellaan niitä näitä hyvässä, yhteisessä hengessä.

Tilanne muuttuu jos Maija/Kalle käy ”hankalaksi” jostain asiasta. Hän ei olekaan enää samaa mieltä muiden kanssa. Hän ei myötäile enemmistöä vaan sanoo jyrkästi mutta asiallisesti oman kantansa. Muut ovat hetken hämillään.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

* Maija/Kalle vaikenee ja vetäytyy?

* Hän menee vessaan, haukkuu mielessään muut idiooteiksi, rauhoittuu, päättää pitää mölyt mahassaan, menee takaisin pöytään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Miten 4 muuta tuossa paluutilanteessa käyttäytyy?

Mitä he ovat jutelleet Maijan/Kallen poissaollessa?

Miten tilanne jatkuu?

* Maija/Kalle nousee vastarintaan, perustelee miksi muut ‘ei tajua’, päättää olla antamatta periksi omasta kannastaan ja koska muut ei tajua ja oma fiilis meni, hän poistuu baarista?

* Kaija/Ville yhtyy Maijan/Kaijan mielipiteeseen, jolloin ryhmän sisäinen jännite muuttuu. Kuka on kenenkin puolella?

jne. vaihtoehtoja on monia.

SOSIAALINEN PAINE ja sen sietokyky on yksilölle raskasta.

Jos muut ovat yksilöä vastaan tai eri mieltä, yksilö joutuu tekemään ratkaisun mitä tehdä, toimia. Tai yksilö kokee ryhmän toimivan häntä tai hänen ajatusmaailmaansa vastaan. Sama kysymys, mitä tehdä.

Kuinka tärkeä tuohon ryhmään kuuluminen on itselle?

Jaksaako yksilö ‘taistella tuulimyllyjä vastaan’ kuulumalla ryhmään ja jos, niin kuinka kauan?

Kuinka paljon tuo yksilö on valmis antamaan periksi ryhmän eduksi, vain saadakseen kuulua joukkoon?

Jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä hyväksytyksi, ”kuuluvansa joukkoon”, tuntea olevansa ”osa”.

Mutta jos esim. Anu on kokenut tuon ryhmän niin vahvaksi ettei hänellä yksin ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa ryhmän käytökseen, ajatuksiin, suhtautumiseen muita ihmisiä kohtaan jne. – olisiko hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa ja lähteä?

keskiviikko 5. elokuuta 2009

M I K Ä masentaa?

Masennuksesta puhutaan nykyään avoimesti (avoimemmin kuin parikymmentä vuotta sitten), siihen saa monenlaista apua terapiasta lääkitykseen.
Itse kukin tuntee enemmän tai vähemmän masiksessa olevia tai olleita.
Jenkeissä masennuslääkkeiden syönti tuplaantui vuoden -96 5.8%:sta väestöstä vuoteen 2005 10.1%:n ja ikäluokan 6 - 17 v kasvua oli huimat 78%!
Minua kiinnostaa: MIKÄ masentaa?
Vai onko masennus 'nippu' eli eri asioista koostuva möykky?
Kun käy terapiassa niin MITEN siellä tuota nippua/möykkyä puretaan?
Onko kyse oman pään ajatuksista?
Tai jostain muusta, mistä?
Mistä tietää kun alkaa parantua? Mitä silloin tapahtuu ja tuntuuko se jossain joltain? (fyysisesti, henkisesti, energiana, pirteytena jne.)

sunnuntai 2. elokuuta 2009

bloggaus koukuttaa, opettaa, sivistää, rentouttaa, yhdistää...

Huomenna, 3.8., tulee vuosi kun aloitin bloggaamisen.

Tänään ajatellen alku oli sopivan rauhallinen. Lukijoina taisi olla vain muutama tuttu ihminen. Pikku hiljaa uskaltautui joku kommentoimaan, ilmaantui enemmän lukijoita ja nyt bloggaaminen on jo osa jokapäiväistä elämääni ja mitä erilaisempien blogien ja niiden kirjoittajien parissa!

Olen löytänyt myös lisää miesbloggaaja, jotka kirjoittavat ihan jostain muusta kuin moottoreista tai... Heidän tekstejään on ilo lukea!

Tykkään kirjoittaa. Olen utelias ja haluan pitää aivoni virkeänä.

Minulle bloggaus on tuonut virtuaalisesti ulkomaailman ’muurien sisään’. Mehän asumme compoundilla, joten kotoa täytyy oikein lähteä, että pääsee ihmisten ilmoille. Alueen sisällä harvemmin kukaan asuja liikkuu kävellen – paitsi minä kun käyn lenkillä (en kesäaikaan kun on liian kuuma!). Tapaan lenkeilläni lähinnä vartijoita ja muita alueella työskenteleviä.

On ollut tosi avartavaa löytää toinen toistaan mielenkiintoisempia blogeja ympäri maailmaa. En tiennyt että ruuasta ja sen kattamisesta on niin monia bloginpitäjiä! Huh, heillä riittää puuhaa mutta ovat herkullisia ja kauniita, siis blogien kuvat! :)

Bloggaamisen kautta löysin myös uuden intohimon – valokuvaamisen. Olen oppinut miljoona uutta asiaa viimeisen vuoden aikana niin valokuvaamisesta kuin niiden editoinnista.

Kynnys kirjoittaa pääblogiani myös englanniksi oli tosi korkea. Edelleen taistelen pinttyneen koulutrauman kanssa – vain oikein kirjoitettu on oikeus kirjoittaa (tai puhua) vieraalla kielellä.

Kirjoitan silti koska koen vuorovaikutuksen tärkeämpänä kuin sen onko teksti kieliopillisesti tai sanavalinnoiltaan oikeaoppista. Tekemällä myös oppii. 'Kaikkihan nauraa jos tekee virheitä'. So? Ei enää murskaa maailmaani...

Tämän ”suomeksi” blogin avasin siksi, että haluan kirjoittaa myös vain suomen kielellä.

Monet jutut on nopeampi kirjoittaa vain omalla kielellä. Ja aihepiiri voi olla pelkästään meille suomalaisille tai Suomessa asuville aukeava...

Sitä paitsi pidemmän asiatekstin kirjoittaminen kahdella kielellä veisi ihan liikaa aikaa – kyllä minulla on muutakin tekemistä! :)

Miksi sinä bloggaat ja milloin aloitit?